LUPAVIIDAKKO

Voi, voi. Muistin oikein, mitä tulee kasvihuoneen rakentamiseen eli eihän sitä ilman lupaa lähdetä rakentamaan. Tarkistin vielä asian Lohjan kaupungin sivuilta ja yli 6 m2 kasvihuoneelle tulee hakea toimenpidelupa. Kävinkin eilen rakennusvalvonnassa keskustelemassa aiheesta ja tilaamassa lupaan tarvittavat karttapaketit sekä piirustuspohjan, johon voin muokata asemapiirroksen. Jos koulutuksesta ei muuten ole ollut hyötyä, niin piirustukset ja valvojan tehtävät saan itse hoitaa. Tässä kohtaa ei voi kuin syyttää pääsuunnittelijaa, jos lupa-asiakirjat eivät etene.

Rakennusvalvonnassa oli paikalla kaksi tarkastajaa enemmän ja vähemmän lomalta paluu tunnelmissa. Mukavan oloista porukkaa, mutta ei kovin paljon lohduttanut tieto lupajonosta. Tällä hetkellä kaupungilla on noin 180 lupahakemusta sisällä. Ja voin vakuuttaa, ettei yksi kasvihuone ole siellä kärkikahinoissa, kun vaakalaudalla painaa omakotirakentajat. Toisaalta on aika hieno asia, että hakemuksia on noinkin paljon. Sehän tarkoittaa, että täällä tapahtuu.

Nyt täytyy lähetä piirtämään kuvia ja pehmittämään naapureilta lupaa rakentamiselle. Suunnitteluprosessi siirtyy reilun viikon verran, kun lähden viettämään partioleirille laatuaikaa sudenpentujen kanssa. Huimaa ohjelmaa tiedossa lähiviikoksi.

Toivo rakennusluvasta saamisesta syksyn aikana elää ja ajatuksena olisi ainakin valaa pohjat valmiiksi ennen talvea. Olisi sitten aikaa rauhassa kunnostaa ikkunoita pakkasen paukkuessa. Lupaa odetellessa löytyy muualta pihapiiristä tekemistä. Olisin toivonut, että mehumarjat olisivat kypsyneet ennen kesäleiriä, mutta saahan noita mehuja tehdä leirin jälkeenkin. Tiedoksi muuten, että omenasato näyttää tulevan huima tänä vuonna. Omenaohjeita vastaanotetaan.

IKKUNALÖYTÖ

Sykäys kasvihuoneprojektille lähti pari viikkoa sitten, kun Vespa-ajelulla poikkesimme Perniön asemalle Maurin Makasiiniin. Tätä paikkaa on moni mitä erikoisimmissa yhteyksissä maininnut ja taitanee olla näitä "nähtävä ja koettava ainakin kerran elämässä" -paikkoja.

Siellä nojaili ikkunoita, jotka suorastaan huusivat kasvihuone, kasvihuone! Muutama muukin pariskunta niitä siinä hipelöi. Harmittelimme kulkuneuvoja sekä tilaisuutta. Tilanteen rauhoitti kuitenkin tieto, etteivät kyseiset pokat suinkaan olleet ainoat laatuaan vaan niitä löytyi lisää. Jatkoimme matkaa myhäillen kohti Salon iltatoria, jota muuten voin myös lämpimästi kaikille suositella.

Sen verran jäi kipinä ikkunoihin, että heti aamusta soitin takaisin Perniöön ja varasin kuusi ikkunaa. Maksoin sovitun käsirahan ja varmistin, että aarteet säilyvät kunnes noudamme pokat kotiin. Kävimme välillä lomailemassa Anna -mummon luona Punkaharjulla.

Viime viikolla noudimme ikkunat kotiin. Tällaisia ikkunoita löytyy nyt sitten kuusi kappaletta;

Ikkunat ovat todella hyvässä kunnossa. Puuosien vaihtoja ei tarvitse tehdä lainkaan. Muutama ruutu on rikki, joten niitä täytyy vaihtaa. Lasit ovat kiinni listoilla, joten harmikseni en pääse ikkonoita kittaamaan. Ikkunat ovat koolaan noin 1100 x 3200 mm. Ne ovat alkuperäisesti jostain päin Turun satamaa, mutta tarkempaa tietoa ei myyjältä irronnut. Joka tapauksessa nämä tulevat olemaan lähtökohtana kasvihuoneen mitoituksella ja ajatukselle. Lopuksi vielä lähikuva ikkunasta, josta voi todeta, ettei ikkunoiden kunnostuksesta tule mikään älytön urakka.

Haave kasvihuoneesta

     

Minulla on ollut pitkään haaveena rakentaa tai ostaa pihapiirimme kasvihuone. Aiheta on ideoitu ja virikkeitä haettu muutamilla matkoilla Linnén hengessä. Ja voin vakuuttaa, että minulla on kaikki mahdolliset lehtipisteeseen ilmestyneet sisustus- ja puutarhalehdet, jossa vähänkin mainitaan sana kasvihuone. Haave on elänyt oikeastaan koko Viljolassa asumisen ajan eli kahdeksan vuotta. Ajattelin jakaa kasvihuoneen suunnittelu- ja rakennusprosessin blogin muodossa. Kuten aina onnistunut projekti tarvitsee selkeän tavoitteen. Olkoon se, että vappuna 2013 juhlitaan nelikymppisiä omassa puutarhassa ja samalla vieteään kasvihuoneen tupaantuliasia. Toivonkin kannustusta ja kommentteja matkan varrelle.